Ikääntyneet ovat ansainneet hoitoa ja huolenpitoa
06.12.2024
Vietin itsenäisyyspäivää töissä. Se on minulle kunnia. Olen urani aikana kuullut paljon muistoja sota-ajoista. Kun ikääntynyt alkaa puhumaan sota-ajoista, istun alas ja alan kuuntelemaan. Sen lähemmäs historiaa en usko ikinä pääseväni. Ne kertomukset ovat ajatuksia herättäviä. Ne ovat todellisia.
Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat lapsena juosseet pommikoneita karkuun pellolta. Olen kuullut kyynelten täyttämiä muistoja siitä, kuinka iltaisin piti laittaa verhot kiinni, ettei desantit nähneet valoa. Olen kuullut kaihoisia ajatuksia siitä, millaista elämä olisi ollut isän kanssa, jos isä ei olisi kaatunut sodassa. Olen kuullut, kuinka rohkeita ovat äidit olleet, kun ovat toimineet lottina ja miten lapset ovat pelänneet vanhempiensa puolesta. Olen myös nähnyt sen synnyinseudun ikävän, kun on joutunut jättämään kaiken ja lähtemään evakkoon.
Pysäyttäviä hetkiä.
Ympäri vuoden.
Olen vuosien aikana oppinut ikääntyneiltä Suomen historiasta paljon enemmän, kuin peruskoulun aikana. Yhtään koulutuksia vähättelemättä, ihmisyys opettaa kuitenkin eniten. Kuunteleminen ja läsnäoleminen.
Tänään itsenäisyyspäivänä kuuntelin muistoja siitä, kuinka koulumatka pelotti valtavasti. Kuivasin kyyneleet. Ikääntyneen ja omat. On kunnia olla monien perusturva. Mutta mielessäni mietin, että he ansaitsisivat niin paljon enemmän, kuin mitä voimme heille nyt tarjota.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 💙🤍