Mie oon Leeni, 32, ja oon ehdolla ensi kevään vaaleissa. Olen valkealalainen, miltein koko elämäni täällä asunut. Sukujuureni tulevat Valkealan kyliltä, Anttilasta ja Tyrristä. Toinen isoäitini on lähtöisin Viipurin seudulta.
Sain esikoiseni nuorena, 17-vuotiaana. Toinen lapseni syntyi vuotta myöhemmin. Lasten ollessa pieniä opiskelin Selänpään kr. kansanopistossa koulunkäynninohjaajaksi. Hoitoalasta kiinnostuneena jatkoin opintoja lähihoitajaksi. Valmistuessani lähdin XAMK:iin jatko-opiskelemaan sairaanhoitoa. Jäin äitiyslomalle vuonna 2016 kuopuksen syntyessä.
Kuopuksen vauva-aikana perustin yrityksen, joka valmisti kotimaisia lastenvaatteita. Johdin menestyvää ja kasvussa olevaa yritystä sekä elin pikkulapsiarkea samaan aikaan. Puolison apu oli tärkeää. Yrittäjyys oli samalla ratkaisu siihen, miten järjestää alakouluikäisen erityislapsen arki niin, että kotona on aina aikuinen paikalla.
Palasin osittain hoitoalalle juuri ennen kuin koronapandemia rantautui Suomeen. Muutaman vuoden toimin yrittäjänä, lähihoitajana ja sairaanhoitajaopiskelijana samaan aikaan, kunnes jäin pysyvästi Valkealan kotihoitoon töihin. Kahden vuoden jälkeen minut nimitettiin tiimivastaavaksi Jokelan tiimiin, joka ulottuu Aitomäkeen, Uttiin, Tirvalle, Kaipiaisiin, Enäjärvelle ja Saaramaalle asti.
Olen aina ollut omapäinen ja suorasanainen. Teen asiat omalla tavallani, mutta vuosien varrella olen oppinut joustamaan. Erityislapsen kanssa on pakko osata tarvittaessa joustaa ja löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ilmaisen rohkeasti rehellisen mielipiteeni ja uskallan sanoa tarvittaessa myös vastaan. Kun kiinnostun jostakin, siitä tulee intohimo ja omistaudun asialle täysin tavoitteen saavuttamiseksi. Rakastan käsitöitä, leipomista, kasveja ja luontoa. Pitkät metsälenkit pienen havannankoirani kanssa ovat tärkeä osa arkeani.
Kun minua pyydettiin lähtemään ehdolle tuleviin vaaleihin, epäröin. Ajattelin, etten ole maisteri, enkä osannut kuvitella kasvojani vaalimainoksessa. En ole maisteri, mutta olen elänyt ikääni nähden tapahtumarikasta elämää. Tunnen lapsiperheenarjen sekä -palvelut ja niiden merkityksen. Elän keskellä teinien maailmaa, tiedän kompastuskivet siellä, kuinka raakaa on koulukiusaaminen ja miten rajalliseksi koulujen keinot ovat menneet. Ymmärrän, miten heikosti erityislapset saa tarvitsemaansa tukea ja minkälaista leijonanluonnetta se vaatii vanhemmilta, että jaksaa taistella lapselleen riittävän tuen ja palvelut. Työni hoitoalalla on näyttänyt minulle, kuinka vääristä kohdista säästetään ja miten se kostautuu mm. lapsille, ikääntyneille sekä hoitajille.
Pursuan innostusta ja ideoita, toisaalta maalaisjärkeä ja realiteetteja. Olen valoisa ja eteenpäin katsova. Tiedän, että minulla on paljon annettavaa hyvinvointialueelle ja kaupungille.
Lämmöllä Leeni, Keskusta 🍀